Historia

VUOSIKYMMENIEN VARRELTA


v.1963 - 1980



Yhdistyksen toiminta alkoi perustamiskokouksella 15.10.1963. Kutsun kokoukseen esitti kaupungin sosiaalilautakunnan puheenjohtaja Eero Salo. Yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin lääk.lis. Rolf Nordman ja varapuheenjohtajaksi ekonomi Onni-Sakari Karisto. Hallitukseen muiksi jäseniksi valittiin rouva Tuovi Kiuru, tohtori Ensio Kurkisuonio, ammattientarkastaja Eero Salo, kapteeni S. Summanen ja opettaja Enna Vahervuori.

Ensimmäinen ja tärkein hanke oli kehitysvammaisille tarkoitetun päivähoitopaikan aikaansaaminen. Kaupungin ja seurakunnan tuella Päivähuoltola Tarulaksi ristitty päiväkerho aloittikin varsin pian Virvelissä. Yhdistys liittyi heti myös vastaperustetun Kehitysvammaisten Tukiliiton jäseneksi.Vuonna 1969 annettiin laki kehitysvammaisten erityishuollosta ja sen mukaisesti perustettiin myös Etelä-Hämeen Erityishuoltopiiri ja Ronnin keskuslaitos.
Vuonna 1970 Päivähuoltola Tarula sai paremmat toimitilat Vuorentaan lastenkodista. Onni-Sakari Karisto aloitti pitkän ja ansiokkaan puheenjohtajauransa yhdistyksessä. Seurakunta aloitti kehitysvammaisten orkesteritoiminnan vuonna 1974 ja musiikkikerho on siitä lähtien ollut suosituimpia harrastekerhoja. Samana vuonna tehtiin Hämeenlinnassa opetustoimen historiaa, kun ensimmäinen peruskouluun integroitu kehitysvammaisten harjaantumisopetus aloitettiin Ojoisten koululla. Siellä toimii tänäkin päivänä välillä Mäyräntien erityiskoulun nimellä ollut pienryhmäopetus (EHA 1 ja EVY). Yhdistys luopui Päivähoitola Tarulan ylläpidosta vuonna 1977, kun se siirtyi Ronnin toiminnaksi. Vuonna 1978 solmittiin ostopalvelusopimus Ronnin keskuslaitoksen kanssa kerhopalvelujen järjestämisestä yhdistyksen toimesta.


v.1980 - 1990



1980-luvun alussa tulivat kehitysvammaiset itse enenevässä määrin yhdistyksen jäseniksi ja toiminnan suunnitteluun mukaan hallituksen jäseninä. Yhdistyksen piiriin perustettiin vammaisten oma KEVA-piiri, josta muodostui merkittävä alku vammaisten järjestelmälliseen kuulemiseen. Yhdistyksessä on näistä vuosista lähtien ollut 80-100 vammaisjäsentä. Kehitysvammaisten oma aktiivisuus on jatkuvasti kehittynyt niin, että kehitysvammaisten oma valtakunnallinen yhdistys Me Itse ry perustettiin Tukiliiton yhteyteen ja sen 'suojelukseen' vuonna 1999.

1980-luvulla vilkastui myös yhdistyksen ylläpitämä kerhotoiminta monella tavalla. Vuonna 1984 yhdistys sai erityishuoltopiirin tuella ensimmäisen puolipäivätoimisen toiminnanjohtajan. Tämä merkitsi luonnollisesti paljon yhdistyksen toiminnalle. Vuonna 1987 erityishuoltopiiri perusti 65-paikkaisen kehitysvammaisten työkeskuksen Parolantielle, vanhan ja huonokuntoisen Viipurintien verstaan tilalle.

Asumisasiat tulivat 1980-luvun alkupuolella ajankohtaisiksi. Laitosasuminen ainoana vaihtoehtona kotona asumiselle ei enää ollut hyväksyttävissä. Laajan selvitystyön perusteella yhdistys teki Hämeenlinnan kaupungille aloitteen Erityisasuntosäätiön perustamiseksi Hämeenlinnaan. Säätiö perustettiinkin vuonna 1985 ja sen perustajiksi tulivat yhdistyksen lisäksi kaupunki ja Hämeenlinnan Seurakunta. Säätiön ensimmäinen rakennuskohde oli kehitysvammaisten tuetun asumisen rakennus Kotipesä, joka valmistui 1989 Parolantielle. Säätiöstä on vuosien saatossa kehittynyt merkittävä vajaakuntoisten asumispalvelujen tuottaja Hämeenlinnassa. Vuonna 1985 avattiin Torikadulla erityishuoltopiirin kehitysvammaneuvola, joka 1988 muutti Kasarminkadulle, missä yhdistyksen toimisto sijaitsee nykyäänkin. Vuosi 1985 päätti Onni-Sakari Kariston 16 vuotta kestäneen puheenjohtajakauden ja rehtori Timo Lahtinen otti tämän työsaran kantaakseen.

Liikunnasta ja liikuntajärjestötoiminnasta on tullut merkittävä osa yhdistyksen toimintaa. Yhtenä innostuksen lähteenä on ollut Seija Larinahon (os. Sosunov) erinomainen menestys kansainvälisillä kilpakentillä. Hänhän oli 1500m maailmanmestari ja olympiakävijä. Hänet valittiin ensimmäisenä kehitysvammaisena Vuoden Vammaisurheilijaksi vuonna 1989. Yhdistys ja Timo Lahtinen, liikunnan puolestapuhuja kaikissa tilanteissa, toimi aktiivisena perustajana Kehitysvammaisten Liikuntaliitossa KELI:ssä, kun se käynnistettiin vuonna 1987. Hän toimi myös liiton puheenjohtajana. 1990-luvulla yhdistys teki Timo Lahtisen aloitteesta RAY:lle kaksikin hanke-esitystä, jotka tähtäsivät kehitysvammaisten aktiivisen liikunnan, liikuntafysiologian ja -motoriikan kehittämiseen. 1994 KELI ry, Kehitysvammaliitto sekä FVDU yhdistivät voimansa perustamalla Suomen Kehitysvammaisten Liikunta ja Urheilu SKLU ry:n.


v.1990 - 2000



Vuonna 1990 solmittiin kerho- ja vapaa-ajan toiminnan tuottamisesta ostosopimus yhdistyksen toimialueen kuntien kanssa. Vuonna 1991 tuli yhdistyksen kokopäivätoimiseksi toiminnanjohtajaksi Liisa Salmela.

Ostopalvelusopimus purkautui vuonna 1995, jolloin kaupunki otti toiminnan osaksi vuonna 1996 aloittaneen Saaristen päivätoimintakeskuksen toimintaa. Liisa Salmela siirtyi toimintakeskuksen vastaavaksi ohjaajaksi. Yhdistyksen toiminta siirtyi luottamushenkilöiden harteille. Toiminta vammaisten ja omaisjäsenten piirissä jäi tästä syystä vähäisemmäksi kuin aikaisemmin. Uusia linjoja etsittiin. 1990-luvun lopulle tultaessa painottui vammaisten elämänlaadun tason ja yhteiskunnallisen tasavertaisuuden parantaminen vahvaksi tavoitteeksi. Tämän alueen edunvalvonta nousikin entistä keskeisempään asemaan. Timo Lahtinen jätti puheenjohtajan tehtävät vuonna 1998 Virpi Koskelle. Vuoden 1999 syyskokous valitsi puheenjohtajaksi Mikko von Weissenbergin. Edunvalvonnan korostumiseen vaikutti myös 1990-luvulla alkanut kehitysvammaisten 'kotiuttaminen' omaan kotikuntaan keskuslaitoksen asumispalvelun piiristä. Tämä kehitys oli leimallista erityisesti Hämeenlinnan kaupungin osalta. Kaupunki otti hoitaakseen Parolantien asuntolan ja työkeskuksen. Erityisasuntosäätiö rakensi 2000-luvulle tultaessa Mäyränpesän asuntolan Mäyräntielle ja Päivärinteen palvelutalon, johon sijoitettiin osasto vaikeimmin vammaisille asiakkaille. Viimeisin säätiön rakennuksista valmistui vuoden 2004 alussa. Mäyränkodiksi ristitty talo on myös vaikeavammaisille tarkoitettu. Tällä hetkellä Hämeenlinna on mahdollistanut liki 80 kehitysvammaisen muuttamisen omaan asuntoon omassa kotikaupungissaan.


v.2001 - 2010


Vuonna 2001 yhdistys jätti kaupungille ja Etelä-Suomen lääninhallitukselle laajan muistion parannusta ja kehittämistoimenpiteitä edellyttävistä asioista. Näiden mukana oli mm. Päivätoimintakeskuksen toimintaa rajoittavat tilaongelmat sekä hoito- ja palvelusuunnitelmien ja erityishuolto-ohjelmien laadinnassa ja toteutuksessa vallinneet puutteet. Uuden Päivätoimintakeskuksen suunnittelu sai uutta potkua ja kaikille kehitysvammaisille on nyttemmin laadittu erityishuolto-ohjelma.

Vuonna 2001 valittiin yhdistyksen jäsen Anna-Liisa Ahlfors Hämeenlinnan Vuoden Omaishoitajaksi. Saman vuoden aikana yhdistys saattoi Hämeenlinnan ja Vanajan seurakuntien antaman lahjoituksen turvin avustaa useita omaishoitajia heidän vaativassa työssään. Näinä vuosina alkoi kunnallishallinnossa seutukuntakokeilun valmistelu ja vaiheittainen toteutus. Tämä kehitys vaikuttaa myös kehitysvammahuoltoon ja yleensä vajaakuntoisten asioiden hoitoon siten, että entistä useampia toimintoja suunnitellaan hoidettavaksi seutukunnan kahdeksan kunnan puitteissa yhteisin toiminnoin.

Vuoden 2003 syksyllä Pääjärven kuntayhtymän kanssa seutukunnan kahdeksan kunnan esityksestä solmittu ostopalvelusopimus palautti yhdistykselle elokuun alusta toiminnanjohtajan. Tehtävään kutsuttiin sosiaalialan ohjaaja Arja Patama. Toiminnanjohtaja toimi myös maaliskuussa 2004 alkaneen Vapaa-aika vireäksi projektin vetäjänä. Projektin tavoitteena oli Hämeenlinnan seutukunnan kehitysvammaisten kerhotoiminnan ja muun vapaa-ajan viriketoiminnan sekä tiedotuksen ja perheiden ohjaus-, neuvonta- ja koulutustoiminnan kehittäminen. Hankkeen perusta oli asiakaslähtöisyyden ja osallisuuden lisääminen. Lääninhallituksen tuella toteutettava projekti oli kaksivuotinen ja se päättyi 31.12.2005.

Vapaa-aika vireäksi-projekti käynnistyi vanhempien jaksamisen tukemiseksi. Tulokset osoittivat pääsääntöisesti sen, että vanhempien tukeminen on onnistunutta silloin, kun he kokevat kehitysvammaisten lastensa voivan hyvin ja kun heidän lapsillaan on mahdollisuus hyvään virikkeiseen elämään. Projektin yksinkertainen johtopäätös on, että toiminta tarvitsee jatkoa tavalla tai toisella, vanhempien jaksamisen tukeminen tarvitsee pysyvyyttä. Vapaa-aika vireäksi- projektin tuottamat toiminnat täydensivät selkeästi kuntien peruspalveluita. Projektin aikana parannettiin olennaisesti kehitysvammaisten ja heidän perheidensä tiedonsaantia, osallisuutta ja heitä onnistuttiin aktivoimaan järjestötoimintaan ja edunvalvontaan.

Vuoden 2003 lokakuussa perustettiin myös seudullisesti toimiva Hämeenlinnan Työvalmennussäätiö. Yhdistys kutsuttiin tämän säätiön perustajajäseneksi. Säätiön tarkoituksena on vammaisten ja muuten vajaakuntoisten työvalmennus ja työllistäminen. Kehitysvammaisten työkeskus Viisari siirtyi osaksi tämän säätiön toimintaa.

Vapaa-aika vireäksi-projekti ja sen ansiosta uudelleen aktivoitunut tukiyhdistys esittivät Hämeenlinnan kaupungin perusturvalle, että kaupunki palauttaisi vuonna 1996 päättyneen ostopalvelusopimuksen tukiyhdistykselle. Neuvottelut saatiin päätökseen alkuvuodesta 2006 ja virallisesti ostopalvelusopimus alkoi 1.4.2006. Tämän sopimuksen turvin Vapaa-aika vireäksi projektin aloittama työ tukiyhdistyksessä jatkuu ja yhdistys jatkaa sosiaalisia ja kasvatuksellisia tavoitteita sisältävän kerho- ja leiritoiminnan organisointia, perheiden ohjaus-, neuvonta ja koulutustoiminnan sekä tiedottamisen hoitamista sekä vertaistukitoiminnan organisointia.

Tukiyhdistys on ollut varsin tiiviisti mukana myös uuden päivätoimintakeskushankkeen suunnitelmissa ns. Virvelirantahankkeessa ja sen eri työryhmissä. Tukiyhdistys ja sen työvaliokunta aloittivat yhteistyössä projektin kanssa Virvelinrantahankkeeseen liittyvän uuden projektihakemuksen ideoinnin. Toukokuussa 2005 jätettiin projektihakemuksen RAY:lle. Hakemuksen keskeiseksi tavoitteeksi nousi Virvelinrantahankkeeseen liittyvän vapaaehtoistoiminnan keskuksen suunnittelu- ja kehittämistyö. Raha-automaattiyhdistys antoi 22.12.2005 Vatukka-projektin toteutumisesta ehdollisen päätöksen. Vatukka projekti alkoi 1.3.2006 ja jatkorahoituksenkin varmistuttua projekti jatkunee maaliskuuhun 2010. Vuosina 2006-2008 projektivastaavana on toiminut Arja Patama. Tammikuussa 2009 projektivastaavan tehtävissä aloitti sosionomi Johanna Räisänen

Mikko von Weissenberg toimi yhdistyksen puheenjohtajana vuosina 2000-2004. Mikko von Weissenbergin jälkeen puheenjohtajan tehtävät vastaanotti Pipsa Nurmi, hän toimi yhdistyksen puheenjohtajana vuosina 2005-2006. Ja edelleen naisenergialla jatkettiin kun syyskokouksessa 27.11.2006 yhdistyksen puheenjohtajaksi vuosille 2007-2008 valittiin Piia Tjukanov-Heinonen. Vuoden 2008 syyskokouksessa Piia Tjukanov-Heinonen valittiin jatkamaan yhdistyksen puheenjohtajana myös vuosina 2009-2010.

Piia Tjukanov-Heinonen päätti puheenjohtajuutensa vuoden 2010 loppuun ja syyskokouksessa valittiin puheenjohtajaksi Immo Rantala vuosille 2011-2012. Alkuvuodesta 2011 yhdistyksen pitkäaikainen työntekijä Arja Patama päätti työnsä omasta tahdostaan. Arja Patama oli tehnyt merkittävää työtä usean vuoden ajan ja yhdistyksen tilanne on pitkältä perintöä niistä oivalluksista ja tarmokkaasta sydämen työstä, mitä yhdistys tänä päivänäkin on. Uudeksi työntekijäksi valittiin Raila Saarinen.

Yhdistyksen kannalta kriittinen tilanne syntyi, kun toukokuun lopussa 2011 tuli viesti, jossa puheenjohtaja Immo Rantala, työntekijä Raila Saarinen sekä kaksi muuta hallituksen jäsentä ilmoittivat välittömästä erostaan luottamustehtävistään. Yhdistyksen varapuheenjohtaja Janne Väinölä otti ohjat käsiinsä sekä apuun tuli myös entinen työntekijä ja puheenjohtaja, saatiin turvattua asioiden jatkuvuus ja palkattua uusi työntekijä Maija Kuossari, joka oli ollut ehdokkaana jo edellisessäkin valintaprosessissa ja pääsi heti töihin. Kerho- ja leiritoiminta saatiin näin turvattua ja toteutettua, vaikka ne jäivätkin edellisiltä täysin keskeneräisiksi.

Elokuun 2011 ylimääräisessä kokouksessa eronneen puheenjohtajan Immo Rantalan tilalle valittiin jo aikaisemmin puheenjohtajana toiminut Piia Tjukanov-Heinonen, joka oli lupautunut olemaan käytettävissä tarvittaessa. Hän toimi puheenjohtajana kauden loppuun eli vuoden 2012 loppuun asti.

Vuoden 2011 loppuun päättyi kaupungin kanssa tehty ostopalvelusopimus ja perusteena oli kaupungin heikentynyt talous, joten kaikista mikä ei ollut lakisääteistä kaupunki päätti säästää ja siirtää omaksi toiminnakseen. Vuoden 2011 loppuun päättyi näin ollen myös työntekijän sopimus. Ostopalvelusopimus oli merkittävä asia yhdistyksen toiminnan kannalta ja turvasi näin sekä työntekijän palkan että kerho- ja leiritoiminnan yhdistyksen jäsenistölle. Yhdistyksen muut tuotot tulivat varainhankinnan kautta. Yhdistys pyysi selvityksen kaupungilta, tämän järjestämästä toiminnasta ja tyytymättömänä vastaukseen, lähetti vielä vastineen, mutta kaupunki ei yhdistyksen mielestä panostanut riittävästi kerho- ja leiritoimintaan, vaan toiminta heikkeni merkittävästi aiemmasta.

Vuonna 2012 jatkettiin kuitenkin suosittua keilaryhmää ja tehtiin resurssien puitteissa risteilyjä ja retkiä. Myös suosittu diskotoiminta jatkuin koko 2012 vuoden, opiskelijoiden vetämänä. Syksyllä siihen saatiin rahoitusta Pumppu-hankkeelta, joka turvasi diskojen järjestämisen Virvelinrannassa. Seurakunta myönsi yhdistykselle apurahan, jonka turvin syksyn 2012 aikana järjestettiin kerhotoimintaa kolmessa asumisyksikössä. Kaiken kaikkiaan yhdistyksen toiminta jatkui hyvänä niissä puitteissa, kuin vapaaehtoistoiminnan kautta oli mahdollista.

Vuosina 2013-2014 puheenjohtajana toimi Mikko von Weissenberg ja kaudelle 2015-2016 puheenjohtajaksi valittiin Anne Soittila. Yhditys on jatkanut vireää toimintaansa alueensa kehitys-vammaisten, heidän omaistensa ja läheistensä järjestönä.

-SIVUN ALKUUN-